Pubi neulontaa

1.12. oli joltensakin mukava päivä, oikein hymyilyttävä kutina tulevista tapahtumista. Monta päivää menikin suunnitellessa "suurta" tapahtumaa. Matka vei pubiin neulomaan vähintään loistavassa seurassa. Väsky oli täyteen tungettuna erilaisia neuleita vähintään monta kappaletta. Pitäähän sitä vaihdon varaa olla jos vaikka tylsä iskee. Olosuhteista johtuen tumman sininen jatkuvaa palmikointia vaativa sukka pääsi hyvin hyvin pian kassiin takaisin ja puikoille pääsi Shadow vol 2. Värit ovat työssä niin lumoavat että melkein neulominen unohtui ja tuijottelin vain lankoja.

 

 

Langat armahtivat tekemisen haastetta sen verran että valmistakin syntyi ja ajatus työstä ylijäävistä langoista alkoi elää omaa elämäänsä. Tällaiselta käsityömaanikolta luulisi löytyvän vino pino myssyjä mutta ei, ainutta ei ole. Hehkuva värinen huivi tarvitsee ehdottomasti samaan settiin kuuluvan myssyn sekä sormikkaat/lapaset. Myssy tulee saamaan alkunsa välittömästi huivin valmistuttua. Tämä tuleva työ ei mene to-do listalla kärkeen vaan odottamassa on SuuriSukkaHullutus 2013. Siitä tulee myöhemmin lisempää informaatiota. Ylijärjestelmällisenä kun olen perkannut langat ja mallit jo valmiiksi omiin kasoihinsa odottelemaan vuoden vaihtumista.

Kädentaitomessut

Hupsistarallaa.... kaiken hässäkän keskellä melkein meinasin unohtaa koko messuasian postauksen. Oulussa siis vietettiin kädentaitomessuja 14-15.10.2012. Kertakaikkisen myöhäinen herätys tähän raportointiin. Lauantaina jo ennen kuin portit aukesivat kunnolla olin keskimmäisen rakkauden hedelmän kanssa. Veera 2v osasi käyttäytyä mallikelpoisen esimerkillisesti eikä mukaan neidin vuoksi tarvinnut haalia kuin rannerengas.

Olipahan tyttö niin teerevä ja iso kun sai käydä ihan oikeassa messukahvilassa pullalla ja mehulla. Toinen kierros tuli tehtyä esikoisen kanssa. Kylläpäs vain hänkin osasi olla mainio. Mitään ei koko reissulta olisi halunnut mutta rannekoru ostettiin kun siskollakin sellainen on.

Esikoisen aika meni eniten kauniita helminauhoja silitellessä ja kokeillessa. Matkaan toki tarttui paljon muutakin, lähinnä hirvittävä kasa helmiä allekirjoittaneelle. Jonkin verran askarteluvermeitä tyttösille mutta vallan maltillisesti käyttäydyin. Kaiken kaikkiaan loistava tapahtuma. Tulihan sieltä hankinnan asteelle 1 kappale kohtuullisen kalliita ostoksia  mutta se jää hankintaan vasta tuonne toukokuulle. Nousevana vuonna homma pitää hoitaa kolmesti kun tuo pienimmäinenkin taatusti haluaa oman reissunsa.

Ensilumi

Jokainen vuosi se tulee ja joka vuosi ensimmäin lumi on yhtä kaunis. Yöllä katselin jo hiljalleen putoilevaa lunta ikkunasta ja toivoin sen kestävän maassa. Jotenkin tuo musta ja märkä syksy ei ole minua varten. Jotenkin ensi lumessa on herkkyyttä ja toisaalta siinä on myös suurta voimaa. Toiveet on toistaiseksi kuultu ja lumi on pysynyt maassa. Lumen innoittamana hartaudella täydellisestä langasta työstetty Shadow eli Varjo on päässyt käyttöön. Millään en malttaisi muuta käyttää kuin tätä täydellisyyttä.



Lanka: Madelinetosh Tosh Merino Light; Saffron & Antique Lace
Puikot; Knitpicks 4,5 (puiset) + 100cm kaapeli
Fiilis; Aikas nam, vaikka nuo yksiväriset pätkät olivatkin hieman pitkäveteisiä
Modaukset; Tein vaalealle pätkälle joitankin malliin kuulumattomia raitoja+ neuloin lopun
punaisen silmukoiden luontipäähän.

Pieni malli ei olisi millään halunnut luovuttaa huivia sen varsinaiselle pitäjälle kun on niin lämmin ja kaunis. Vähän reiluhkohan tuo kohta kolme vuotiaalle neitokaiselle on. Fiilis huivista on niin täydellinen että toivon hartaasti saavani langat uuteen versioon tänään jotta voin pistää kerien ja akuutin startiitin riivatessa aloittaen.

Pieniä herkkyyksiä

Miten voi niin pieni asia kuin äitienpäivä ruususta poimitus syksyn viimeiset kukat olla liikuttavia. Rakas mieheni oli keräillyt kukat talteen ja laittanut ne kauniisti lasikulhoon ilahduttamaan vaimoaan. Kummasti tuollainen pieni ele muistuttaa siitä kuinka paljon toista oikeasti rakastaakaan. Kyllähän tuo mies on vain juuri niin täydellisen oikea minulle.

Jotenkin ruusu muutenkin pelkkänä kukkana on kaunis. Vaikka varsi on kertakaikkisen piikkinen mutta kukinto on herkkä, kaunis ja jotenkin niin lumoava. Jotenkin noista ruusuista tulee mieleen pari tehtyä huivin nyysäkettä esihistoriallisilta ajoilta, ehkä kuitenkin vielä tämän vuoden puolelta. Kesän aikana otin ensimmäisen kosketuksen Malabrigon lace lankaan ja allekirjoittaneelle erittäin yllättävään väriin Amoroso. Jotenkin se vain puhutteli ja tuntuma lankaan on hmmmm....... unelman pehmeä. Vähän reilu 50g huivia kohti meni lankaa ja molemmissa oli puikkoina KnitPron pyörö koko 4.



Mysteerihuivi ja saajana äiti

  



Buddaleia huivi rakkaan veljeni kihlatulle





Hennon pitsisen huivin herkkyys puolestaan tuo mieleen ihan pienen pienen elämän alun. Tässä tapauksessa elämän alussa on vasikkaneiti nimeltä Jutta. En äkkiä saa mieleeni mitään silkkisempää ja hellyttävämpää kuin suuren lehmän pieni vasikka. Emonsa hylkäämänä niin äärettömän luottavainen ihmisen suhteen, osoittaen rakkautta ja kiintymystä jokaisella solullaan. Ihmisen lapsi on toinen tarina ja luku sinänsä.



Jutta



Isä ja Jutta maitoryypyllä



Tänään tuntuu että juttua riittäsi polveillen aiheesta toiseen ja siitä kolmanteen kieroja aasin siltoja pitkin mutta jätetään jotain seuraavallekkin kerralle.



Portin tunnelmista päivää

No hupisista heijaa... melkein pääsi unohtumaan niinkin täydellisen mukava viikonloppu kuin pohjoisen retriitti. Retriittiä vietettiin 21-23.9.2012 Hailuodon Marjaniemessä Vanhalla luotsiasemalla. Oma ilmoittautumiseni meni kärjellä väärään osoitteiseen ja pääsin mukaan ihan sattuman kaupalla. Kyllähän vain olisikin harmittanut kovasti mikäli en matkaan olisi mahtunut. Seuraavana vuonna pidän kyllä huolen itsestäni ja ennen kaikkea osoitteesta mihin lähetän että ei jää välistä. Viikonloppu Hailuodossa oli ylipäätään ensimmäinen kerta sinne ja heti jäin koukkuun, jäin jo ennen lautalla poistumista suunnittelemaan uutta reissua muksujen kanssa. Mukavaa oli ja paljon tuli valmista sekä valtavasti uusia ideoita tekemiseen. Portissa oli kummallinen aikavääristyä. Juuri kun oli saavuttu oli aika syödä iltapala ja mennä nukkumaan. En kyllä käsitä miten se oli mahdollista mutta näin siinä vain kävi. Ehdittiin onneksi luoda pikkuisen taidetta esittelyn puitteissa

Sama vääristymä jatkui lauantainakin. Vastahan se aamupala syötiin ja johan sitä sai mennä saman tien lounaalle ja siitä majakkavierailulle

Sieltä suoraan syömään ja saunaan ja nukkumaan. Mihin ihmeeseen se päivä taas hävisi. Valmistumisten määrästä päätellen kovasti on tullut tikuteltua. Tuollaiset viikonloput tekevät hyvää keskeneräisille käsitöille. 5 työtä sai valtavan syöksähdyksen eteen päin ja niistä 3 valmistui. Sunnuntaina jo haikeudella piti tehdä lähtöä kotiin.

Uusi valloitus.....

.... iski mysteerihuivin tiimoilta. Huivissa on kyseessä Veera Välimäen ja Titityyn upea malli+vielä ihanampi lanka yhdistelmä. Malli on koukuttava yhdistelmä lyhennettyjä kerroksia, raitoja, aina oikeaa ja mysteeriä, arvoitusta. Lankana on Madelinetoshin Tosh Merino Lightia. Aivan täydellinen neulottava, suorastaan luksusta ikuisten sukkalankojen sekaan. Mysteeri on vienyt niin täydellisesti mennessään että en ole saanut silmukan silmukkaa tehtyä Color Affectiooni saatika kovin paljoa Driveniin. Äkkiseltään havaittuna koko kolmikko on Välimäen taattua laatua. Ai miten niin koukussa.... Muutama maistiainen mysteeristä ensimmäisen vihjeen jälkeen juuri ennen viimeiseen vihjeeseen uppoutumista.

Syvin olemus

Eilisellä hyvästä neuleseurasta nautiskellessa jäin miettimään  langan syvintä olemusta ja rakkautta siihen. Se vain tuntuu niin uskomattomalta joka ainoan kerran kun saa uuden tai vanhan tutun langan käteen. Eikä sillä värilläkään ole oikeastaan väliä, jostain syystä se ihan tuiki tavallinen harmaa sukkalankakin osaa puhutella kauneudellaan. Lanka, se voi olla karheaa tai suorastaan silkkisen liukasta ihanuutta, kumpainenkin omalla tavallaan erittäin puhuttelevia. Joka tapauksessa jokainen lanka tietää tasan ja varmasti miksi hän haluaa muotoutua. Se oli yksi kaunis elokuun päivä kun poikkesin Ihalaiskan puodissa äläpä häntä hätäile juoruamassa niin yksi lanka huusi laarista, ota minut ota minut ota minut ja tee minusta takki. Aikani tuskailin ja arvoin ostanko vaiko enkö mutta ei se lanka antanut minulle rauhaa vaan olihan tuo otettava ja mentävä ostamaan takkiloisen lanka. Aivan taivaallinen ja kaunishan tuosta tulee kun vain saan rauhan huivilta.. Molempiin langat hihkuivat hyllystä eivätkä antaneet neulootikon levätä muiden parissa. Molempien väritys on niinkin insinööririevulle totuttua harmaata ehkä hieman punaista ja keltaista joukkoon mutta harmaata. Sinällänsä harmaa on hyvin hyvin kaunis väri mutta se on kyllä toinen juttu.