Ensilumi

Jokainen vuosi se tulee ja joka vuosi ensimmäin lumi on yhtä kaunis. Yöllä katselin jo hiljalleen putoilevaa lunta ikkunasta ja toivoin sen kestävän maassa. Jotenkin tuo musta ja märkä syksy ei ole minua varten. Jotenkin ensi lumessa on herkkyyttä ja toisaalta siinä on myös suurta voimaa. Toiveet on toistaiseksi kuultu ja lumi on pysynyt maassa. Lumen innoittamana hartaudella täydellisestä langasta työstetty Shadow eli Varjo on päässyt käyttöön. Millään en malttaisi muuta käyttää kuin tätä täydellisyyttä.



Lanka: Madelinetosh Tosh Merino Light; Saffron & Antique Lace
Puikot; Knitpicks 4,5 (puiset) + 100cm kaapeli
Fiilis; Aikas nam, vaikka nuo yksiväriset pätkät olivatkin hieman pitkäveteisiä
Modaukset; Tein vaalealle pätkälle joitankin malliin kuulumattomia raitoja+ neuloin lopun
punaisen silmukoiden luontipäähän.

Pieni malli ei olisi millään halunnut luovuttaa huivia sen varsinaiselle pitäjälle kun on niin lämmin ja kaunis. Vähän reiluhkohan tuo kohta kolme vuotiaalle neitokaiselle on. Fiilis huivista on niin täydellinen että toivon hartaasti saavani langat uuteen versioon tänään jotta voin pistää kerien ja akuutin startiitin riivatessa aloittaen.

Pieniä herkkyyksiä

Miten voi niin pieni asia kuin äitienpäivä ruususta poimitus syksyn viimeiset kukat olla liikuttavia. Rakas mieheni oli keräillyt kukat talteen ja laittanut ne kauniisti lasikulhoon ilahduttamaan vaimoaan. Kummasti tuollainen pieni ele muistuttaa siitä kuinka paljon toista oikeasti rakastaakaan. Kyllähän tuo mies on vain juuri niin täydellisen oikea minulle.

Jotenkin ruusu muutenkin pelkkänä kukkana on kaunis. Vaikka varsi on kertakaikkisen piikkinen mutta kukinto on herkkä, kaunis ja jotenkin niin lumoava. Jotenkin noista ruusuista tulee mieleen pari tehtyä huivin nyysäkettä esihistoriallisilta ajoilta, ehkä kuitenkin vielä tämän vuoden puolelta. Kesän aikana otin ensimmäisen kosketuksen Malabrigon lace lankaan ja allekirjoittaneelle erittäin yllättävään väriin Amoroso. Jotenkin se vain puhutteli ja tuntuma lankaan on hmmmm....... unelman pehmeä. Vähän reilu 50g huivia kohti meni lankaa ja molemmissa oli puikkoina KnitPron pyörö koko 4.



Mysteerihuivi ja saajana äiti

  



Buddaleia huivi rakkaan veljeni kihlatulle





Hennon pitsisen huivin herkkyys puolestaan tuo mieleen ihan pienen pienen elämän alun. Tässä tapauksessa elämän alussa on vasikkaneiti nimeltä Jutta. En äkkiä saa mieleeni mitään silkkisempää ja hellyttävämpää kuin suuren lehmän pieni vasikka. Emonsa hylkäämänä niin äärettömän luottavainen ihmisen suhteen, osoittaen rakkautta ja kiintymystä jokaisella solullaan. Ihmisen lapsi on toinen tarina ja luku sinänsä.



Jutta



Isä ja Jutta maitoryypyllä



Tänään tuntuu että juttua riittäsi polveillen aiheesta toiseen ja siitä kolmanteen kieroja aasin siltoja pitkin mutta jätetään jotain seuraavallekkin kerralle.



Portin tunnelmista päivää

No hupisista heijaa... melkein pääsi unohtumaan niinkin täydellisen mukava viikonloppu kuin pohjoisen retriitti. Retriittiä vietettiin 21-23.9.2012 Hailuodon Marjaniemessä Vanhalla luotsiasemalla. Oma ilmoittautumiseni meni kärjellä väärään osoitteiseen ja pääsin mukaan ihan sattuman kaupalla. Kyllähän vain olisikin harmittanut kovasti mikäli en matkaan olisi mahtunut. Seuraavana vuonna pidän kyllä huolen itsestäni ja ennen kaikkea osoitteesta mihin lähetän että ei jää välistä. Viikonloppu Hailuodossa oli ylipäätään ensimmäinen kerta sinne ja heti jäin koukkuun, jäin jo ennen lautalla poistumista suunnittelemaan uutta reissua muksujen kanssa. Mukavaa oli ja paljon tuli valmista sekä valtavasti uusia ideoita tekemiseen. Portissa oli kummallinen aikavääristyä. Juuri kun oli saavuttu oli aika syödä iltapala ja mennä nukkumaan. En kyllä käsitä miten se oli mahdollista mutta näin siinä vain kävi. Ehdittiin onneksi luoda pikkuisen taidetta esittelyn puitteissa

Sama vääristymä jatkui lauantainakin. Vastahan se aamupala syötiin ja johan sitä sai mennä saman tien lounaalle ja siitä majakkavierailulle

Sieltä suoraan syömään ja saunaan ja nukkumaan. Mihin ihmeeseen se päivä taas hävisi. Valmistumisten määrästä päätellen kovasti on tullut tikuteltua. Tuollaiset viikonloput tekevät hyvää keskeneräisille käsitöille. 5 työtä sai valtavan syöksähdyksen eteen päin ja niistä 3 valmistui. Sunnuntaina jo haikeudella piti tehdä lähtöä kotiin.

Uusi valloitus.....

.... iski mysteerihuivin tiimoilta. Huivissa on kyseessä Veera Välimäen ja Titityyn upea malli+vielä ihanampi lanka yhdistelmä. Malli on koukuttava yhdistelmä lyhennettyjä kerroksia, raitoja, aina oikeaa ja mysteeriä, arvoitusta. Lankana on Madelinetoshin Tosh Merino Lightia. Aivan täydellinen neulottava, suorastaan luksusta ikuisten sukkalankojen sekaan. Mysteeri on vienyt niin täydellisesti mennessään että en ole saanut silmukan silmukkaa tehtyä Color Affectiooni saatika kovin paljoa Driveniin. Äkkiseltään havaittuna koko kolmikko on Välimäen taattua laatua. Ai miten niin koukussa.... Muutama maistiainen mysteeristä ensimmäisen vihjeen jälkeen juuri ennen viimeiseen vihjeeseen uppoutumista.