Syvin olemus

Eilisellä hyvästä neuleseurasta nautiskellessa jäin miettimään  langan syvintä olemusta ja rakkautta siihen. Se vain tuntuu niin uskomattomalta joka ainoan kerran kun saa uuden tai vanhan tutun langan käteen. Eikä sillä värilläkään ole oikeastaan väliä, jostain syystä se ihan tuiki tavallinen harmaa sukkalankakin osaa puhutella kauneudellaan. Lanka, se voi olla karheaa tai suorastaan silkkisen liukasta ihanuutta, kumpainenkin omalla tavallaan erittäin puhuttelevia. Joka tapauksessa jokainen lanka tietää tasan ja varmasti miksi hän haluaa muotoutua. Se oli yksi kaunis elokuun päivä kun poikkesin Ihalaiskan puodissa äläpä häntä hätäile juoruamassa niin yksi lanka huusi laarista, ota minut ota minut ota minut ja tee minusta takki. Aikani tuskailin ja arvoin ostanko vaiko enkö mutta ei se lanka antanut minulle rauhaa vaan olihan tuo otettava ja mentävä ostamaan takkiloisen lanka. Aivan taivaallinen ja kaunishan tuosta tulee kun vain saan rauhan huivilta.. Molempiin langat hihkuivat hyllystä eivätkä antaneet neulootikon levätä muiden parissa. Molempien väritys on niinkin insinööririevulle totuttua harmaata ehkä hieman punaista ja keltaista joukkoon mutta harmaata. Sinällänsä harmaa on hyvin hyvin kaunis väri mutta se on kyllä toinen juttu.