Miten voi niin pieni asia kuin äitienpäivä ruususta poimitus syksyn viimeiset kukat olla liikuttavia. Rakas mieheni oli keräillyt kukat talteen ja laittanut ne kauniisti lasikulhoon ilahduttamaan vaimoaan. Kummasti tuollainen pieni ele muistuttaa siitä kuinka paljon toista oikeasti rakastaakaan. Kyllähän tuo mies on vain juuri niin täydellisen oikea minulle.
Jotenkin ruusu muutenkin pelkkänä kukkana on kaunis. Vaikka varsi on kertakaikkisen piikkinen mutta kukinto on herkkä, kaunis ja jotenkin niin lumoava. Jotenkin noista ruusuista tulee mieleen pari tehtyä huivin nyysäkettä esihistoriallisilta ajoilta, ehkä kuitenkin vielä tämän vuoden puolelta. Kesän aikana otin ensimmäisen kosketuksen Malabrigon lace lankaan ja allekirjoittaneelle erittäin yllättävään väriin Amoroso. Jotenkin se vain puhutteli ja tuntuma lankaan on hmmmm....... unelman pehmeä. Vähän reilu 50g huivia kohti meni lankaa ja molemmissa oli puikkoina KnitPron pyörö koko 4.
 |
| Mysteerihuivi ja saajana äiti |
 |
| Buddaleia huivi rakkaan veljeni kihlatulle |
Hennon pitsisen huivin herkkyys puolestaan tuo mieleen ihan pienen pienen elämän alun. Tässä tapauksessa elämän alussa on vasikkaneiti nimeltä Jutta. En äkkiä saa mieleeni mitään silkkisempää ja hellyttävämpää kuin suuren lehmän pieni vasikka. Emonsa hylkäämänä niin äärettömän luottavainen ihmisen suhteen, osoittaen rakkautta ja kiintymystä jokaisella solullaan. Ihmisen lapsi on toinen tarina ja luku sinänsä.
 |
| Jutta |
 |
| Isä ja Jutta maitoryypyllä |
Tänään tuntuu että juttua riittäsi polveillen aiheesta toiseen ja siitä kolmanteen kieroja aasin siltoja pitkin mutta jätetään jotain seuraavallekkin kerralle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti