torstai 24. tammikuuta 2013

Suutarin lapsi

Havahduin yhtenä päivänä ongelmaan suureen. Minulla ei ole villasukkia kuin kahdet. Siis oikeasti, ihminen joka tikuttelee jatkuvalla syötöllä jotain ei omista villasukkia. Se mitä viimevuonna sain aikaiseksi, itselleni jäi vain kaksi paria, ne ainokaiset kaksi paria mitä minulla on. Tunnistan käyttäneeni runsaasti villasukkia mutta minne ihmeeseen ne ovat menneet. Ainakin kolmen paksun parin turmelemisesta saan syyttää sitä meillä asuvaa miestä. Hävytön tyyppi kun on huovuttanut rouvansa sukat esikoiselle sopiviksi.

Omaa aikaansaamattomuuttani ihmettelen kyllä. Tai mikään aikaansaamaton ole, pikemmin olen tainnut huolehtia kanssa eläjien sukkatarpeesta aktiivisemmin kuin omistani. Raverlyn Kaheli-ryhmässä on onneksi koko vuoden kestävä sukkaKAL, johon olen jo osallistunutkin. Onko se muuttamassa tilannetta... öööööö ei. Tässä kuussa puikoilla ovat olleet sukat isälle, miehen siskolle, ihanalle hierojalle, anopille sekä veljen kihlatulle. Odottavalla listalla ovat appiukko, mies (hälle olen luvannut neljät sukat), isä, äiti, miehen siskonmies, oma veli sekä miehen veli puolisoineen. Jossain välissä pitäisi ehkä itseäkin muistaa ihan käyttösukilla kun ei niitä kukaan muukaan minulle tee. Mutta hei, onhan siellä yhdet keskeneräiset kirjoneulesukat ja ne tulee kyllä ihan mulle ittelle. Perussukkatarpeeseen ei kyllä apuja tule CookieA:n molempien sukkakirjojen mukaantarttumisesta. Kukas nyt raskii käyttää niin upeita jalanlämmittimiä turvakengässä?

Näihin kuviin ja tunnelmiin

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti