Tiukan lankavaraston laihduttamisen aikana törmää väistämättä jo hautautuneisiin varantoihin. Häkkivarastoa kaivaessani törmäsin jo vahvasti arkistoituneisiin lankoihin. En enää edes muistanut moisia olevan. Joko stashini on liian suuri tai liian moneen paikkaan ripoteltu. Mielestäni olen upeasti onnistunut lähes kahden kuukauden ajan lankavaraston vajuttamisessa. Nyt kun saan laiskuudelta vallan niin täytyykin ihan perehtyä paljonko lankaa on hävinnyt. Olen maltillisesti ostanut vain yhden kerän sukkalankaa saattaakseni ihmenöttösiä pois, sillä enhän minäkään nyt mitään hirviöpellenoksennussukkia rupea tekemään. Toinen hairahtuminen tapahtui Lumoavan langan loppuun myynnissä silkkilankojen huudellessa hyllystä vakavaluontoisesti, mukaan tarttui vain kolme vyyhtiä ja siitä tulee huivi kunhan aika on kypsä. Kaikella varmuudella olen kuitenkin hävittänyt lankaa varastoistani enempi kuin sinne on saapunut. Tähän täytyy palata seuraavassa postauksessa.
Muuten puhdistautumista on tapahtunut suuresti. Häkkivarastojen siivoaminen on aina yhtä palkitsevaa toimintaa. Kolme muuttoa matkassa pyörineet laatikot tuli avattua viimeisen kerran ja tyhjennettyä. Mitä jäi säilytettävää, ei mitään. Kaikki nämä suuret aarteet saivat uudet osoitteet läheisen kaatopaikan asukkaina tai uusien omistajiensa hallussa kirpputorin kautta. Aivan käsittämätön määrä ryönää, joita ei edes osannut kaivata. Mutta kuka tekisi sen saman residenssin sisällä majaileville romppeille saatika pään sisälle? Residenssin sisus siivoutuu hiljalleen mutta olisiko aika päästää irti menneestä myös ajatuksissa. Olisiko syytä puhdistaa elämää muutenkin kuin tavarapaljoudesta? Toki se tavaran määrän vähentyminen helpottaa mielen puhdistumistakin. Kohtuullinen sisäinen rauha valtasi mielen kun pahin "tärkeiden tavaroiden" määrä tietokonepöydällä puolittui. Suorastaan itseä ihmetyttää se lainehtivan ja vellovan sälän määrä. Vaikka paperit menevät käytännössä mappeihin sitä mukaa kun posti niitä kantaa niin miten on mahdollista että en saa heitettyä roskiin niitä rikkinäisiä ja kuivia mustekyniä, tarpeettomia lääkeruiskuja, kuivuneita liimoja saatika niitä ihmellisiä lehtien käärepapereita, kirjekuoria, lasipurkkeja yms vastaavaa. Eihän se voi olla todellista että keittiön vitriinikaapista löytyy kolmet eri särkylääkkeet ja vasara. Onko nykyinen elämäntapani liian kiireinen tai piittaamaton sille että voisin tehdä asiat suoraan oikein? Mutta helpottuuko tuo vellovan ryönän kanssa toimiminen koskaan? Auttaako siihen se että tavaramäärä vähenee? Jos näin on luvassa on helpotusta noin 100 vuoden sisällä. Toisaalta olen luvannut itselleni että joka päivä hävitän jotain konkreettista koko vuoden ajan. Jos talouteen tulee jokin pysyvä kapine niin sinä päivänä pitää saada kaksi tavaraa katoamaan pysyvästi. Tähänkin asiaan täytynee palata myöhemmissä asiayhteyksissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti