sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Ankkalampi

Alkuvuodesta, tarkemmin ihan Tammikuun eka päivinä sain järjettömän, suorastaan mielenvikaisen päähänpiston. Pöljyyden uskallan esitellä täällä kun en hetkeäkään usko että tuotteen loppuomistaja on edes aavistuksen omaisesti tietoinen blogistani.

Avioliiton kautta sukulaiseksi tullut nainen täyttää 60v. Sille pitää torkkupeitto saada aikaiseksi.  Tuumasta toimeen, lankakauppaan kertakaikkisella votakalla ja mukaan lankaa. Ensimmäinen kierros toi mukana 900g pöyheää ja paksuaa villa-alpakkasekoitetta sekä puikot kokoa 15. Kädet täristen loin silmukoita 120cm kaapelille  silmukoita niin paljon kuin siihen sopi. Tässä vaiheessa ei ollut vielä pienintäkään käryä mitä tästä tulee tai pikemminkin mikä on lopputulos. Ensimmäinen kerros alkoi kertoa mitä ja miten. Silmukkamäärä täsmäsi kuin taikaiskusta, 2s piti luoda loppuun lisää jotta tuli kauniisti jaollinen. Aina niin viehko siksakneule alkoi muotoutua. Jo ensimmäinen raita sai aikaan armottoman tympäsyn, väri on kamala, tälle pitää tehdä jotain. Ei muuta kuin lankakauppaan uudelleen, lisää lankaa 400g.  Onneksi lanka oli aivan neulottavien kirjoissa ja kolme muuta väriä passasi myös väripirtaani. Komean kokoinen on rätti, leveyttä semmonen 1400mm ja pituutta karkea 1800mm.

Malli: Peitto suoraan stetsonista
Puikot; Knitpro 15mm
Lanka: Hjertegarn Milano 1253g/1128m
Fiilis: Jep jep, en tykkää vieläkään sinisestä
Muuta; lahjus

Aikani kun värkin tämän viltin kanssa. Täähän on selvästi myrskyinen ankkalampi.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti